Jouluinen tervehdys Ruusatytöltä

 Ruusa haluaa toivottaa teille kaikille, jotka tänne bolgiin eksytte, oikein rauhallista ja iloista joulua, tonttuilkaa riittävästi, syökää vatsat täyteen ja pysykää lämpimänä.

Ylemmän kuvan ottamisen jälkeen, oli aika heittäytyä pitkälleen ja ruveta retuuttamaan pikkupossua, Ruusan lempilelua, jota kannetaan joka paikkaan, esitellään kaikille kylään tuleville ja jonka kanssa nukutaan omassa petissä.

Joulun kunniaksi Ruusankin petiin vaihdettiin jouluinen peitto makuualustaksi. Peitto säilyi kuvanottohetken ojennuksessa ja sen jälkeen jo kaivettiin peitto rullalle ja työnnettiin pää sen syvyyksiin piiloon ja puhallettiin poskiin päristen.

Ruusa Rakastaa Lunta! Pitänee yrittää ottaa muutama talvikuva, jotta näätte sen riemun, mitä pieni koiranpentu osoittaa, kun pääsee ulos hankeen, johon uppoaa kokonaan, sukeltaa hiiren jälkien perässä ja saa vauhdikkaita hepulijuoksuja lumen pöllytessä.

Niin paljon kaikkea...

Ruusan taloon tulon jälkeen elo on ollut aivan toista, kuin ennen Ruusaa. Ruusa on tuonut iloa ja piristystä, hauskoja hetkiä, naurua ja koiraterapiaa. Mikäpä sen ihanampaa, kuin kesken kiireen viereen istahtava koiranpentu, joka napittaa sinua tiukasti silmiin ja pyytää naru suussa leikkimään, pistää päänsä jalan päälle ja huokaisee syvään ja nukahtaa tai nousee syliin sinun istuessa nojatuolissa tuijottamassa apaattisesti televisiota. Kissatkin ovat rauhoittuneet, ihme kyllä. Niilläkin kai oli koiraa ikävä :)

"Oon jo iso tyttö! Ihan jo ison koiran näköinenkin."

"Kato! Lunta! Nenällä! Kato mun nenällä on lunta! Kato nyt!"

"Ei en kuule, mä oon piilossa, mä en nää sua, mun pää on nojatuolin alla, ni mä oon piilossa. Ihan saat rauhassa huudella pissalle, en tuu kuitenkaan, mä leikin piilosta."

Ruusa tottelee hienosti, vaikka ei olla sen suuremmin opeteltu mitään tai ehditty vielä edes harkita menemistä koirakouluun. Tosin toinen rokotuskin saadaan vasta viikon päästä, joten ei koirakouluiluja vielä olla edes mietitty. Istu, Ei, Tänne, Odota, Nätisti, Irti, Maate ovat komentoja, jotka Ruusa jo osaa, välillä todella hienosti, välillä kuuntelematta lainkaan ja leikkien itsensä kanssa piilosta nojatuolin alla tai jahdatessaan kissoja. 

Hihnassa on aina yhtä jännää, se tietää että päästään lenkille tai joudutaan autonetupenkille voimaan pahoin. Olisikohan ehkä yksi automatka tehty niin, ettei Ruusa olisi oksentanut ja sekin varmasti johtui vain siitä, että oli jo myöhäinen ilta ja Ruusa oli ollut äidilläni hoidossa kyläilyn ajan.

Joka päivä ihmettelen tuota pientä kanssamatkustajaa. Jokainen kohtaaminen on aina yhtä iloinen ja täynnä rakkautta, vaikka olisin vain suljetun oven takana ja tulisin takaisin. Joka paikkaan Ruusa haluaa tulla perässä ja seuraa tarkasti mihin menen ja mitä teen. Yöksi pitää ehdottomasti saada tossu omaan sänkyyn ja aamulla Ruusan pedistä usein löytyykin vaatekappale jos toinenkin, nätisti rutussa neidin alta.

Ruusa kasvaa

Pitkä aika siitä, kun viimeksi olen tänne Ruusan kuulumisia kirjoitellut. Tyttö on kasvanut ihan silmissä, reipastunut ja rohkaistunut. Edelleenkään ei tykätä autoilusta, mutta mennään kun ei vaihtoehtoa ole. Hienosti on jo yöt sisäsiistinä, päivisin lähinnä vahinkoja tulee, kun ei itse olla valppaana tai jos olemme lähteneet töihin ja Ruusa joutuu olemaan muutaman tunnin yksin.

Ensilumi oli hauska kohtaaminen. Aamupissille mentäessä Ruusa pysähtyi rappusille ja tuijotti ihmeissään taivaalta alas leijailevia lumihiutaleita ja yritti napsia lumihiutaleita suuhunsa. Lenkillä Ruusa tykkää käydä, vaikka vielä tuolla tienvieressä kevyenliikenteenväylällä onkin vähän pelottavaa, eikä kovin kauas kotiportilta edes vielä mennä. Oranssi dummy on paras leikkikalu ulkona ja valjaissa ulkoilu on mukavampaa kuin pannan ja hihnan kanssa.

Ruusa ei yleensä, siis ihan oikeasti ei juuri koskaan, hypi sohville tai sänkyyn tai tuoleihin, saati kiipeile keittiönpenkillä. Kissakaveri Nasun kanssa kuitenkin oli niin hauskat leikit, että Ruusa pomppasi keittiönpenkille leikkiä jatkamaan.

Hieman taisi Ruusaa hävettää, kun tajusi minun näkevän ja hyppäsikin penkiltä alas välittömästi. Ilmeisesti poikien synttärilahjat ja -kortit keittiön pöydällä olivat niin mielenkiintoisia, että niitä piti mennä katsomaan Nasun kanssa.

Ja nyt joudun sitten heti perumaan puheeni siitä, että meillähän ei koirat sohvilla tai nojatuoleilla istu. Ruusa päätti omia itselleen toisen nojatuoleista, joihin sen on helppo mennä, koska siitä puuttuu käsinojat (kunnostus on edelleen kesken). Tuolillaan Ruusa yleensä seuraa touhuilujamme tai sitten ottaa unet.

Söpöilyä

Ruusa osaa kyllä käyttää koko potentiaalinsa söpöstelyyn, jos jotakin haluaa ja yleensä myös saa haluamansa eli rapsutukset tai leikkihetken.

Aika vaikea kovimmankaan tyypin tuota Ruusan ilmettä on vastustaa ja jättää rapsuttamatta tai leikkimättä.

Välillä pitää ottaa kauneusunia, että jaksaa sitten taas söpöillä hetken päästä uudestaan.

Tai sitten jos ei enää jaksa söpöillä, niin on hyvä yrittää kouluttaa omia jalkojaan, ne kun tuppaavat olemaan joko tiellä tai aiheuttavat kaatumisia ja liukasteluja.

Viikko on vierähtänyt Ruusan tulosta

Niin se vain on viikko mennyt Ruusan kanssa ihmetellessä jälleen tätä koiranomistajan elämää. Ensimmäisissä rokotuksissa käytiin heti kotiintulon jälkeisenä päivänä. Muutoin olemmekin pysytelleet tässä kotimaisemissa ja tutustuneet toisiimme ja ennen kaikkea Ruusa on tutustunut pihaan. Hienosti onkin mennyt, pieni pentunen on valloittanut koko perheen ja ihastuttanut ohikulkijoita ja toisia koirien omistajia. Hieman ovat isot koirat pelottavia, vielä.

Omassa pihassa olemme Ruusan kanssa kulkeneet hihnan kanssa ja ilman. Välillä Ruusa vie uusien hajujen perässä hihna kireällä, välillä omistaja saa houkutella kaikin keinoin Ruusan uudelle osalle pihaa koiran jarruttaessa kaikilla neljällä tassullaan. Hihnatta pihassa on kiva juosta ja hyppiä, märkä nurmikkokaan ei hidasta pennun menoa.

Pihasta löytyvien mäntyjen kävyt on todettu mukaviksi leikkikaluiksi. Niitä niin paljon, että ei välillä tiedä mihin kohtaan tassunsa laittaa ja mitkä kaikki suuhunsa nappaa. Kiirettä pitää myös naapurin kissojen jälkiä haistellessa ja ohikulkevien autojen ääniä kuunnellessa. Naapurista kantautuvat kolinat ja paukkeet ohitetaan ilman suurempia ihmettelyjä. Mahoniapensaan alunen on todettu pelottavaksi paikaksi ja se kierretään mahdollisuuksien mukaan riittävää etäisyyttä pitäen.

Sisällä parasta on puruluiden pureskelu ja lelujen perässä juokseminen. Pojat jaksavatkin leikkiä Ruusan kanssa monta tuntia päivässä ja Ruusa juoksee ja touhottaa lelujensa kanssa mielellään.

Välillä kuitenkin uni voittaa ja silloin Ruusa köllähtää omalle viltilleen nukkumaan. Ruusan uinuessa kissatkin ovat uskaltaneet tuttavuutta tekemään ja nyt viikon jälkeen jo ovat tottuneet touhottamaan Ruusaan. Varsinkin esikoisen kissa Nasu tykkää Ruusasta kovasti ja puskee ja kiehnää Ruusaa useinkin.

Kaiken tohottamisen vastapainona Ruusa kesittyy myös olemaan suloisuuden huippu, varsinkin jos tiedossa on ruokaa :)

Ruusa tuli taloon!

'Ruusa'
Koiramäen Ruusatyttö
(Koiramäen Indira x Häämörin Satuhahmo)
Rotu: Kultainennoutaja

Syntynyt: 21.6.2012

Kasvattaja: Marjatta ja Jorma Mäkinen, Ikaalinen

Omistaja: Leena Hakuli

4.10. ajelin pitkin Pirkanmaata ja päädyin Ikaalisiin Koiramäen kennelin omistajien Marjatta ja Jorma Mäkisen pihaan sovitusti klo 16:15. Vettä satoi, ilta alkoi hämärtää ja olin jo aamusta kello kahdeksasta ollut liikkeellä autolla. Hieman väsytti, mutta en pystynyt lopettamaan hymyilyä. Olin menossa hakemaan koiranpentua :)

Koiramäen Ruusatyttö syntyi 21.6.2012 7 muun sisaruksen kanssa Koiramäen kenneliin Ikaalisiin. Pentueesta oli jäljellä syyskuun lopulla vielä kaksi tyttöä, Ruusatyttö ja Ruustinna. Sähköpostikeskustelun päätteeksi päädyin maksamaan varausmaksun Ruusatytöstä ja niin alkoi odotus meidän perheessämme.

Lopulta 4.10. tuli ja lähdin ajamaan ensin Hämeenkyröön ja sieltä iltapäivällä Ikaalisiin. Saavuttuani Marjatta ja Jorma Mäkisen kotiin näin lattialla puruluuta jäystävän pienen keltaisen pötkylän, joka pikaisesti kävi katsomassa tulijan ja jatkoi omaa touhuaan. Sain tutustua myös Ruusan äitiin , Koiramäen Indiraan eli Tirppaan. Keittiönpöydän ääressä kävimme läpi asioita ja lopulta pakkasin Ruusan, ruokasäkin, "äitiyspakkauksen" ja itseni autoon noin 20 villasäkin kanssa ja suuntasimme matkamme kotia kohti.

Ruusa jaksoi sinnikkäästi istua etupenkillä ja katsella pelokkaasti ulkona vaihtuvaa maisemaa, vaikka nukuttikin. Tampereella, ennen Lahden tielle kääntymistä, yllätti paha olo. Pälkäneellä pysähdyimme jaloittelemaan ja Aapiskukolta matkaa jatkettaessa Ruusa lopulta nukahti ja nukkuikin kotiin asti. Kotiin saavuimme puoli yhdeksän illalla ja pikaisen pedin rakentamisen jälkeen pääsimme untenmaille, sekä koira että onnellinen uusi omistaja.