Ruusa kasvaa

Pitkä aika siitä, kun viimeksi olen tänne Ruusan kuulumisia kirjoitellut. Tyttö on kasvanut ihan silmissä, reipastunut ja rohkaistunut. Edelleenkään ei tykätä autoilusta, mutta mennään kun ei vaihtoehtoa ole. Hienosti on jo yöt sisäsiistinä, päivisin lähinnä vahinkoja tulee, kun ei itse olla valppaana tai jos olemme lähteneet töihin ja Ruusa joutuu olemaan muutaman tunnin yksin.

Ensilumi oli hauska kohtaaminen. Aamupissille mentäessä Ruusa pysähtyi rappusille ja tuijotti ihmeissään taivaalta alas leijailevia lumihiutaleita ja yritti napsia lumihiutaleita suuhunsa. Lenkillä Ruusa tykkää käydä, vaikka vielä tuolla tienvieressä kevyenliikenteenväylällä onkin vähän pelottavaa, eikä kovin kauas kotiportilta edes vielä mennä. Oranssi dummy on paras leikkikalu ulkona ja valjaissa ulkoilu on mukavampaa kuin pannan ja hihnan kanssa.

Ruusa ei yleensä, siis ihan oikeasti ei juuri koskaan, hypi sohville tai sänkyyn tai tuoleihin, saati kiipeile keittiönpenkillä. Kissakaveri Nasun kanssa kuitenkin oli niin hauskat leikit, että Ruusa pomppasi keittiönpenkille leikkiä jatkamaan.

Hieman taisi Ruusaa hävettää, kun tajusi minun näkevän ja hyppäsikin penkiltä alas välittömästi. Ilmeisesti poikien synttärilahjat ja -kortit keittiön pöydällä olivat niin mielenkiintoisia, että niitä piti mennä katsomaan Nasun kanssa.

Ja nyt joudun sitten heti perumaan puheeni siitä, että meillähän ei koirat sohvilla tai nojatuoleilla istu. Ruusa päätti omia itselleen toisen nojatuoleista, joihin sen on helppo mennä, koska siitä puuttuu käsinojat (kunnostus on edelleen kesken). Tuolillaan Ruusa yleensä seuraa touhuilujamme tai sitten ottaa unet.