Viikko on vierähtänyt Ruusan tulosta

Niin se vain on viikko mennyt Ruusan kanssa ihmetellessä jälleen tätä koiranomistajan elämää. Ensimmäisissä rokotuksissa käytiin heti kotiintulon jälkeisenä päivänä. Muutoin olemmekin pysytelleet tässä kotimaisemissa ja tutustuneet toisiimme ja ennen kaikkea Ruusa on tutustunut pihaan. Hienosti onkin mennyt, pieni pentunen on valloittanut koko perheen ja ihastuttanut ohikulkijoita ja toisia koirien omistajia. Hieman ovat isot koirat pelottavia, vielä.

Omassa pihassa olemme Ruusan kanssa kulkeneet hihnan kanssa ja ilman. Välillä Ruusa vie uusien hajujen perässä hihna kireällä, välillä omistaja saa houkutella kaikin keinoin Ruusan uudelle osalle pihaa koiran jarruttaessa kaikilla neljällä tassullaan. Hihnatta pihassa on kiva juosta ja hyppiä, märkä nurmikkokaan ei hidasta pennun menoa.

Pihasta löytyvien mäntyjen kävyt on todettu mukaviksi leikkikaluiksi. Niitä niin paljon, että ei välillä tiedä mihin kohtaan tassunsa laittaa ja mitkä kaikki suuhunsa nappaa. Kiirettä pitää myös naapurin kissojen jälkiä haistellessa ja ohikulkevien autojen ääniä kuunnellessa. Naapurista kantautuvat kolinat ja paukkeet ohitetaan ilman suurempia ihmettelyjä. Mahoniapensaan alunen on todettu pelottavaksi paikaksi ja se kierretään mahdollisuuksien mukaan riittävää etäisyyttä pitäen.

Sisällä parasta on puruluiden pureskelu ja lelujen perässä juokseminen. Pojat jaksavatkin leikkiä Ruusan kanssa monta tuntia päivässä ja Ruusa juoksee ja touhottaa lelujensa kanssa mielellään.

Välillä kuitenkin uni voittaa ja silloin Ruusa köllähtää omalle viltilleen nukkumaan. Ruusan uinuessa kissatkin ovat uskaltaneet tuttavuutta tekemään ja nyt viikon jälkeen jo ovat tottuneet touhottamaan Ruusaan. Varsinkin esikoisen kissa Nasu tykkää Ruusasta kovasti ja puskee ja kiehnää Ruusaa useinkin.

Kaiken tohottamisen vastapainona Ruusa kesittyy myös olemaan suloisuuden huippu, varsinkin jos tiedossa on ruokaa :)