Isäntä kysyi jo alkukeväästä, olisiko mahdollista käyttää koiraa uimassa Jokuen veneenlaskupaikalla. No olihan se, mutta koska kelit ovat olleet ei niin hyvät uimiselle (ihmislasten tai koirien), tuli vasta tänään käytyä katsomassa, minkälainen paikka se veneenlaskupaikka oikeastaan koirien uittamiseen onkaan. Ja hyvähän se oli.
Ranta oli pehmeää hiekkaa ja seassa isohkoja kiviä. Muutaman askeleen rannasta, pohja laskee jyrkähkösti, mutta ei mitenkään vaarallisen jyrkästi. Ruusa oli ensimmäistä kertaa vedessä ja kahlaili aluksi aivan rannassa, eikä uskaltautunut syvemmälle. Pojatkin pääsivät ensimmäistä kertaa tänä kesänä uimaan.
Kainaloitaan myöden Ruusa pystyi kahlaamaan rannassa. Tämän syvämmelle ei Ruusa uskaltautunut eikä oikeastaan edes tajunnut mennä, koska itse seisoin samassa kohtaa. Ruusa monesti seisahtui viereeni ja katsoi tarkasti, kuin kysyen, että mitäs nyt, tässäkö sitä vaan seistäänkin.
Vaikka Ruusa ei ymmärtänyt uimisesta mitään, nautti se suunnattomasti siitä, että pääsi kahlaamaan. Seuraavan kerran täytyy itsekin ottaa uimapuku mukaan ja mennä uimaan, josko vaikka Ruusakin tajuaisi lähteä perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti