Ruusa onnistuu kuvissa

Kesäpäivä

Ruusalla on todella todella paksu "pohjavilla" turkissaan, joten päätimme ostaa sunnuntaina Furminatorin ja kokeilla, saisimmeko sillä Ruusan oloa helpotettua näillä helteillä (uimisen lisäksi). Ruusa _nautti_ suunnattomasti tuosta Furminator- käsittelystä ja sen jälkeen on turkki kuivunut huomattavasti nopeammin uinnin jälkeen, kuin ennen tuota käsittelyä. Siitä karvamäärästä olisi saanut tehtyä yhden pienen taskukokoisen koiran tai vaikka kaksi.

Hilmaa ei juurikaan Ruusan kampaaja sessio jaksanut kiinnostaa, vaan tyttö otti nokoset sillä aikaa, kun Ruusa nautti käsittelystä.

Tänään nautimme aamupäivällä rauhallisesta olosta ja köllöttelystä nurmikolla.

Eräänä heinäkuisena päivänä

Tai oikeammin iltana, Ruusalle tuli Hilma kaveriksi.

Ruusa the uimamaisteri

Ruusa alkaa hiljalleen nauttimaan uimisesta. Mustista ja Mirristä ostettiin Ruusalle oranssi kankainen vesidummy, kun oksat alkoivat jäädä noutamatta pidemmälle heitettäessä. Tänään oli neljäs kerta uimassa ja Ruusa paineli ajoittain veteen jo kuin vanha tekijä, juosten ja ja lujaa :)

"Ja tuoltako se pitäisi hakea?"

"Kaveri näyttää siltä, että on märkää ja kylmää, onko ihan pakko mennä?"

"No jos tästä kiveltä pulahtaisin näin sulavasti, kun tuo kelluukin jo ihan nenän edessä"

"Ja kas näin, kiven kautta rannalle, nouto suoritettu"

Jokainen veteen meno samasta kohtaa ja vasemman kautta ympäri ja paluu samaan kohtaan. Rannassa on kivi, juuri tuossa veden alla, jonka päältä Ruusa kokee turvalliseksi mennä uimaan.

Tänään pääsin myös testaamaan uutta kameraa, Canon PowerShot SX170 IS, pienen pokkarin kokoinen, mutta kunnon zoomilla varustettuna. Mukavampi ottaa mukaan kuin vanha Canon EOS.

Hellepäivän vilvoittelua

Isäntä kysyi jo alkukeväästä, olisiko mahdollista käyttää koiraa uimassa Jokuen veneenlaskupaikalla. No olihan se, mutta koska kelit ovat olleet ei niin hyvät uimiselle (ihmislasten tai koirien), tuli vasta tänään käytyä katsomassa, minkälainen paikka se veneenlaskupaikka oikeastaan koirien uittamiseen onkaan. Ja hyvähän se oli.

Ranta oli pehmeää hiekkaa ja seassa isohkoja kiviä. Muutaman askeleen rannasta, pohja laskee jyrkähkösti, mutta ei mitenkään vaarallisen jyrkästi. Ruusa oli ensimmäistä kertaa vedessä ja kahlaili aluksi aivan rannassa, eikä uskaltautunut syvemmälle. Pojatkin pääsivät ensimmäistä kertaa tänä kesänä uimaan.

Kainaloitaan myöden Ruusa pystyi kahlaamaan rannassa. Tämän syvämmelle ei Ruusa uskaltautunut eikä oikeastaan edes tajunnut mennä, koska itse seisoin samassa kohtaa. Ruusa monesti seisahtui viereeni ja katsoi tarkasti, kuin kysyen, että mitäs nyt, tässäkö sitä vaan seistäänkin.

Vaikka Ruusa ei ymmärtänyt uimisesta mitään, nautti se suunnattomasti siitä, että pääsi kahlaamaan. Seuraavan kerran täytyy itsekin ottaa uimapuku mukaan ja mennä uimaan, josko vaikka Ruusakin tajuaisi lähteä perässä.