Söpöilyä

Ruusa osaa kyllä käyttää koko potentiaalinsa söpöstelyyn, jos jotakin haluaa ja yleensä myös saa haluamansa eli rapsutukset tai leikkihetken.

Aika vaikea kovimmankaan tyypin tuota Ruusan ilmettä on vastustaa ja jättää rapsuttamatta tai leikkimättä.

Välillä pitää ottaa kauneusunia, että jaksaa sitten taas söpöillä hetken päästä uudestaan.

Tai sitten jos ei enää jaksa söpöillä, niin on hyvä yrittää kouluttaa omia jalkojaan, ne kun tuppaavat olemaan joko tiellä tai aiheuttavat kaatumisia ja liukasteluja.

Viikko on vierähtänyt Ruusan tulosta

Niin se vain on viikko mennyt Ruusan kanssa ihmetellessä jälleen tätä koiranomistajan elämää. Ensimmäisissä rokotuksissa käytiin heti kotiintulon jälkeisenä päivänä. Muutoin olemmekin pysytelleet tässä kotimaisemissa ja tutustuneet toisiimme ja ennen kaikkea Ruusa on tutustunut pihaan. Hienosti onkin mennyt, pieni pentunen on valloittanut koko perheen ja ihastuttanut ohikulkijoita ja toisia koirien omistajia. Hieman ovat isot koirat pelottavia, vielä.

Omassa pihassa olemme Ruusan kanssa kulkeneet hihnan kanssa ja ilman. Välillä Ruusa vie uusien hajujen perässä hihna kireällä, välillä omistaja saa houkutella kaikin keinoin Ruusan uudelle osalle pihaa koiran jarruttaessa kaikilla neljällä tassullaan. Hihnatta pihassa on kiva juosta ja hyppiä, märkä nurmikkokaan ei hidasta pennun menoa.

Pihasta löytyvien mäntyjen kävyt on todettu mukaviksi leikkikaluiksi. Niitä niin paljon, että ei välillä tiedä mihin kohtaan tassunsa laittaa ja mitkä kaikki suuhunsa nappaa. Kiirettä pitää myös naapurin kissojen jälkiä haistellessa ja ohikulkevien autojen ääniä kuunnellessa. Naapurista kantautuvat kolinat ja paukkeet ohitetaan ilman suurempia ihmettelyjä. Mahoniapensaan alunen on todettu pelottavaksi paikaksi ja se kierretään mahdollisuuksien mukaan riittävää etäisyyttä pitäen.

Sisällä parasta on puruluiden pureskelu ja lelujen perässä juokseminen. Pojat jaksavatkin leikkiä Ruusan kanssa monta tuntia päivässä ja Ruusa juoksee ja touhottaa lelujensa kanssa mielellään.

Välillä kuitenkin uni voittaa ja silloin Ruusa köllähtää omalle viltilleen nukkumaan. Ruusan uinuessa kissatkin ovat uskaltaneet tuttavuutta tekemään ja nyt viikon jälkeen jo ovat tottuneet touhottamaan Ruusaan. Varsinkin esikoisen kissa Nasu tykkää Ruusasta kovasti ja puskee ja kiehnää Ruusaa useinkin.

Kaiken tohottamisen vastapainona Ruusa kesittyy myös olemaan suloisuuden huippu, varsinkin jos tiedossa on ruokaa :)

Ruusa tuli taloon!

'Ruusa'
Koiramäen Ruusatyttö
(Koiramäen Indira x Häämörin Satuhahmo)
Rotu: Kultainennoutaja

Syntynyt: 21.6.2012

Kasvattaja: Marjatta ja Jorma Mäkinen, Ikaalinen

Omistaja: Leena Hakuli

4.10. ajelin pitkin Pirkanmaata ja päädyin Ikaalisiin Koiramäen kennelin omistajien Marjatta ja Jorma Mäkisen pihaan sovitusti klo 16:15. Vettä satoi, ilta alkoi hämärtää ja olin jo aamusta kello kahdeksasta ollut liikkeellä autolla. Hieman väsytti, mutta en pystynyt lopettamaan hymyilyä. Olin menossa hakemaan koiranpentua :)

Koiramäen Ruusatyttö syntyi 21.6.2012 7 muun sisaruksen kanssa Koiramäen kenneliin Ikaalisiin. Pentueesta oli jäljellä syyskuun lopulla vielä kaksi tyttöä, Ruusatyttö ja Ruustinna. Sähköpostikeskustelun päätteeksi päädyin maksamaan varausmaksun Ruusatytöstä ja niin alkoi odotus meidän perheessämme.

Lopulta 4.10. tuli ja lähdin ajamaan ensin Hämeenkyröön ja sieltä iltapäivällä Ikaalisiin. Saavuttuani Marjatta ja Jorma Mäkisen kotiin näin lattialla puruluuta jäystävän pienen keltaisen pötkylän, joka pikaisesti kävi katsomassa tulijan ja jatkoi omaa touhuaan. Sain tutustua myös Ruusan äitiin , Koiramäen Indiraan eli Tirppaan. Keittiönpöydän ääressä kävimme läpi asioita ja lopulta pakkasin Ruusan, ruokasäkin, "äitiyspakkauksen" ja itseni autoon noin 20 villasäkin kanssa ja suuntasimme matkamme kotia kohti.

Ruusa jaksoi sinnikkäästi istua etupenkillä ja katsella pelokkaasti ulkona vaihtuvaa maisemaa, vaikka nukuttikin. Tampereella, ennen Lahden tielle kääntymistä, yllätti paha olo. Pälkäneellä pysähdyimme jaloittelemaan ja Aapiskukolta matkaa jatkettaessa Ruusa lopulta nukahti ja nukkuikin kotiin asti. Kotiin saavuimme puoli yhdeksän illalla ja pikaisen pedin rakentamisen jälkeen pääsimme untenmaille, sekä koira että onnellinen uusi omistaja.